Joulunvietto bekkasein tapaan

Joulukiireet alkavat olla takana päin. Jouluahan ei japanissa juhlita, joten joulun ajankohtaa ei oikein muuten huomannut kuin kaupoissa soivista joululauluista. Jotkut kaupat ja ihmiset olivat ripustaneet pieniä joulukoristeita taloihinsa. Varmin joulun merkki taisi olla aattopäivänä kaupassa myynnissä olleet joulutäytekakut.

Joulu meni ohi varsin nopeasti. Totta puhuen, en ole varsinaisesti mikään jouluihminen, joten japanilainen joulunvietto sopii minulle mainiosti. Ei tarvitse huolehtia lahjoista tai stressata ruoista, saatika hössöttää koristeiden ja muun oheistoiminnan kanssa. Koulun talviloma alkoi 22. päivä, jolloin loppui opetus ja kendoharjoitukset. Japanilaisista opiskelijoista suurin osa taitaa pysyä Katsuurassa talviloman ajan, osa koulutehtäviensä parissa, osa töitä tehden. Loma päättynee 13. tammikuuta.

Jouluaatto meni touhukkaasti. Aattoaamuna kämppis lähti talviloman ajaksi takaisin Koreaan, joten täällä onkin ollut rauhallista ja hiljaista jo monta päivää. Käytin tilanteen heti hyödyksi: siivosin huoneemme. Kendotakkien ohella tuli myös pestyä hakama, jotta sekin on puhdas ensi vuotta varten. Suosittelen muuten hakaman pesua kaikille... Aattoilta meni osa-aikatöissä tiskaillen, ja sama puuhastelu jatkui heti seuraavana aamuna. Talviloma meneekin mukavasti osa-aikatöissä, mikä on hyvä juttu.

Osa meidän asuntolan opiskelijoista on lomanvietossa jossain muualla. Se ei kuitenkaan estänyt meitä loppuja pitämästä yhteistä ateriaa. Jokainen osallistuja teki jotain syötävää, joka sitten yhdessä syötiin. Kinkkua ja laatikoita ei ollut, mutta pöydästä löytyi muun muassa meidän sokean judokan riisikeittimellä tekemä kakku. Hyväähän se oli. Yllätyin mitä kaikkea riisikeittimellä voikin valmistaa.

Viikonloppuna yliopiston kendo-opettajat pitivät kaksipäiväisen kendoleirin lapsille. Osanottajamäärä vaikutti suurelta, joten täkäläisten lasten joulunviettotavat poikkeavat suomalaisista tavoista. Suomessa pirpanat odottavat pukkia samalla kun Japanissa lapset treenaavat kendoa. Maanantaina ja tiistaina koululla pidettiin jokavuotinen kutsukilpailu kendoa, naginataa ja judoa harrastaville lukiolaisille. Paikalla oli tunnettuja kendokoita, kuten Eiga sensei ja Furukawa sensei, herrat olivat tosin katsomon puolella.

Säät Katsuurassa on olleet mukavan aurinkoisia, vaikkakin kylmiä. Päivälämpötilat ovat noin 5-7 asteen tuntumassa, illat ja yöt ovat kylmiä. Muutamana yönä lämpötila on laskenut pakkasen puolelle, vaikkakin vain yhden miinusasteen tuntumaan. Olen huomannut sen kylmän tosiasian, että huoneeni lämmityslaite alkaa osoittaa lievää voimattomuutta kylmiä yölämpötiloja kohtaan. Ei onneksi sentään tarvitse palella.

Ohessa pari valokuvaa joulupäivän kävelyltäretkeltä.

Hyvää uutta vuotta 2012!

Hyvää joulukuuta!

Anteeksi taas pitkä tauko kirjoituksessa. Edellisen kirjoituksen jälkeen arki on jatkunut samanlaisena. Opiskelua ja arkista elämää, siitä ei paljoa blogijuttuja kirjoiteta.

Opiskelun suhteen ei ole kummoisia tapahtumia ollut, mutta vapaa-ajalla hieman. Itsenäisyyspäivä oli hieman poikkeuksellinen, kun täällä sitä ei oikein juhtlittu. Meni itsenäisyyden juhliminen opiskellessa. Viikonloppuihin tuli hieman ohjelmaa, kun saatiin kolmen bekkasein kesken osa-aikatöitä paikallisesta majatalosta. Siellä reippaina siivotaan ja tiskaillaan. Ihan kiva, onpahan puuhasteltavaa ja toivottavasti työstä myös maksetaan vähän taskurahaa. Menee sitten joulu ja vuodenvaihdekin töissä, vaan eipä taida meillä olla sen parempaakaan ohjelmaa täällä.

Niistä vapaa-ajan tapahtumista voi kai mainita käynti Tokion autonäyttelyssä, Tokyo Motor Show'ssa. Joka toinen vuosi järjestettävä iso näyttely oli aika mielenkiintoinen. Ja mielenkiintoinen se oli myös monen muun mielestä. Ajoittain piti vyöryä sellaisen ihmismassan keskellä, että melkein alkoi kiukuttaa, vaan minkäs teet. Joillakin näyttelyosastoilla oli niin kova tungos, ettei esiteltäviä autoja edes näkynyt. Mutta oli mielenkiintoinen kokemus.

Viime viikonloppuna tuli käytyä ruskaretkellä ihan tässä Katsuuran lähellä. Tämän Boson niemimaan keskellä on pieni taajama, joka on suosittu retkeilykohde syksyisin. Paikka on kuitenkin niin syrjässä, ettei sinne pääse valtion junilla, vaan pitää käyttää pientä yksityistä rautatieyhtiötä. Tämä pieni ja vähävarainen yhtiö on valinnut maskoteikseen Muumihahmot, joten junat ja asemat olivat täynnä meillekin tuttuja hahmoja.

Kesken matkan junan kuljettaja sanoi matkustajille, että pian Muumi kalastaa sillalla. Ja näin olikin, keskelle rautatiesiltaa oli sillan reunalle viety Muumipeikko istumaan onkivapa kädessä. Joki lienee kalaisa, sillä Muumipeikon ongessa roikkui kala. Kuljettaja hidasti ja lähes pysäytti junan, jotta matkustajat näkivät Muumin. Kyseinen junayhtiö oli kotikutoisuudessaan äärimmäisen sympaattinen.

Ruskaluonto oli kaunis. Puut olivat vielä värikkäitä, oli punaista ja keltaista, vielä vihreääkin. Metsän keskellä virtasi pieni joki, jonka yhteydessä oli pieni vesiputous. Joen reunustaa kulki polku, jota pitkin ihmiset kävelivät muutaman kilometrin pituisen lenkin. Paikalla olikin paljon ihmisiä, autojen rekisterikilpien perusteella osa oli tullut kaukaakin.

Lisää ruskakuvia Flickerissä.