Mistä iaidossa on kyse?

Iaidon EM-kisat oteltiin tänä vuonna Berliinissä. Suomen kendoliiton Tengu-blogi haastatteli Suomen iaido-maajoukkueen manageria José Martinez-Abarcaa ja selvitti, mistä on kyse!

Kuvaaja © Oscar Ibañez Perez

Mistä iaidossa on kyse?

Filosofinen vastaus: Iaido on yksi niistä poluista (道-DŌ, michi) jota seuraten voi oppia itsestään ja ympäröivasta maailmasta ja sitä kautta kehittyä ihmisenä.

Ja sitten maanläheisempi vastaus: Iaidon ominaispiirre on miekan veto tupesta, josta muodostuu liikesarjojen ensimmäinen tekniikka (nukitsuke), yleensä hyökkäys, mutta myös mahdollisesti väistö tai torjunta. Iaidossa onkin tavoitteena suoraviivaisuus ja kaiken turhan poistaminen, mukaan lukien turhien ajatusten.

Iaidoa harjoitellaan samalla kaavalla kuin kendoa. Harjoituksissa hiotaan perustekniikoita suburien muodossa, mutta suurin osa iaidon harjoittelusta on katojen eli ennalta sovittujen liikesarjojen tekemistä. Toisin kuin kendossa ja jodossa, iaido-katoja harjoitellaan pääosin yksin, mutta on myös olemassa parikatoja.

Kuvaaja © Chris Weber

Kendokalle vieraampi käsite on iaidon eri koulukunnat. Nykyään iaidon harjoittelussa on rinnan Zen Nihon Kendo Renmei Iaido (ZNKR iaido) eli Japanin kendoliiton kehittämä ja ylläpitämä moderni iaido ja vanhat koulukunnat (koryūt). ZNKR iaido on vapaasti harjoiteltavissa oleva 12 katan sarja, joka toimii karkeasti sanottuna iaidon johdantona. Se toimii pohjana iaido-graduoinneille ja -kilpailulle ja se tuo yhteen eri koulukuntien harjoittelijat. ZNKR iaidoa harjoittelevat kendon, jodon mutta myös aikidon ja karaten harrastajat. He, jotka haluavat syventää iaidon tuntemusta, aloittavat myös koryūn eli vanhan koulukunnan harjoittelun. Koulukunnilla on omat harjoitusmuotonsa ja ne vaativat sitoutumista kunkin koulukunnan sääntöihin. Siinä missä ZNKR iaidoa voidaan harjoitella kaikkien opettajien ohjauksessa, kunkin koryūn opettajat yleensä haluavat opettaa vain oman koulukuntansa ja ryhmänsä harjoittelijoita. Tällä hetkellä Suomen Kendoseurojen keskusliiton jäsenseuroissa harjoitellaan Muso Shinden Ryu, Muso Jikiden Eishin Ryu ja Suioryu Iai Kenpo koulukuntia.

Kuvaaja © Chris Weber

Miten iaidossa kisataan?

Iaido-kilpailussa kaksi kilpailijaa kohtaa kolmen tuomarin edessä. Kilpailijat tekevat heille määrätyt katat, joiden toteutuksen pohjalta tuomarit nostavat lippunsa sille kilpailijalle, joka heidän mielestään teki liikesarjat paremmin. Katso tästä esimerkki iaido-ottelusta.

Kuvaaja © Chris Weber

Miten iaido-ottelussa päätetään voittaja?

Yksinkertaisesti - voittaja on se, jonka tekniikka olisi tehokkainta oikeassa kaksintaistelussa. Lisätietoja tuomaroinnista: http://www.kendo-world.com/wordpress/?p=854

Kuvaaja © Chris Weber

Mistä lähtien Suomi on osallistunut iaidon kansainvälisiin arvokisoihin? Kuinka pitkään Suomessa on ylipäätään harjoiteltu iaidoa?

Suomi oli ensimmäistä kertaa edustettuna vuoden 2000 Stockholm Iaido Openissa ja Iaidon EM-kilpailuissa seuraavana vuonna 2001. Nämä olivat lähinnä tiedustelumatkoja. Tuohon aikaan harrastajia oli sen verran vähän, että joukkuekilpailuissa Suomen joukkueessa oli vain kaksi jäsentä kolmen sijaan. Suomalaisten varsinainen kansainvälinen kilpailutoiminta alkoi vuonna 2004 ja siitä lähtien Suomen iaido-maajoukkue on ollut mukana EM-kilpailuissa joka vuosi. Mahdollisesti ensimmäinen kerta, kun iaidoa on harrastettu Suomessa, oli jo vuonna 1970. Iaido tuli virallisesti osaksi Suomen Kendoseurojen Keskusliiton toimintaa vuonna 2000. Lue Wikipedian artikkelista lisää iaidon historiasta Suomessa.

Team Finland, Kuvaaja © Michel Lesieu

Millainen on ollut suomalaisten menestys EM-kisoissa?

Kisamenestys lasketaan pinnallisesti mitaleissa ja niitä on tullut vuodesta 2004 eteenpäin joka kerta, lukuunottamatta vuotta 2005. Kirkkain mitalli saavutettiin vuonna 2010, kun Paulus Artimo voitti EM kultaa nidan-kategoriassa.

Ehkä tärkeämpi osoitus kisamenestyksestä on se, miten kilpailuissa saadut opit on hyödynnetty ja sisäistetty ja niiden avulla on saatu suomalaisen iaidon taso nousemaan. Ensimmäisinä vuosina vastustajat huokaisivat helpotuksesta, kun he kohtasivat suomalaisen. Nykyään suomalaiset ovat varteen otettavia vastustajia kenelle tahansa eurooppalaiselle iaidokalle!

EM-kisojen line-up, Kuvaaja © Florian Bubser

Montako maata EM-kisoihin osallistui?

Tänä vuonna Berliinin EM-kilpailuihin osallistui 22 maata ja 250 ottelijaa.

Seminaaripäivän line-up, Kuvaaja © Florian Bubser

Mitkä maat olivat ennakkosuosikkeja?

EM-kisojen kestosuosikkeja ovat ns. vanhat iaido-maat eli ne, jotka ovat olleet mukana eurooppalaisessa iaido-toiminnassa alusta saakka. Näitä maita ovat mm. Belgia, Italia, Ruotsi, Saksa ja Iso Britannia. Edellä mainitut dominoivat edelleen EM-kisojen ylemmissä dan-luokissa. Toki tänä vuonna heidän ylivoimaansa horjautti uuden aallon maista vahvin - Puola ,joka aloitti samoihin aikoihin kansainvälisen iaido-toimintansa kun Suomi. Puolalaiset kahmivat aika potin yksilömitaleja ja voittivat myös joukkuekilpailun vakuuttavasti.

Kuvaaja © Florian Bubser

Mikä oli Suomen iaido-maajoukkueen tavoite?

Oppia ja kehittyä henkilöinä ja joukkueena. Nauttia toistemme seurasta sekä joukkueen sisällä että laajemmassa iaido yhteisössä ja olla eduksi Suomelle!

Kaikilla iaidon maajoukkueeseen valituilla kamppailijoilla on riittävä henkinen ja tekninen taso, joilla EM-kilpailuissa on mahdollista edetä finaaleihin. Kilpailumenestyksen saavuttavat ne henkilöt, jotka pistävät itsensä likoon ja antavat kaikkensa kilpailuissa. Se, että voittaa mitalin tai edes yksittäisen ottelun on toissijaista, ensisijainen taistelu on itseä vastaan.

Kuvaaja © Chris Weber

Miten Suomen iaido-maajoukkue pärjäsi?

Tänä vuonna Suomella oli iaidon EM-kisoissa seitsemän kilpailijaa:
Mudan-sarjassa Maria Petersson-Uusisalo ja Anzhou Yang
Shodan-sarjassa Matti Anttila
Nidan-sarjassa Pasi Rupponen ja Teä Pihlaja
Yondan-sarjassa Jukka Uusisalo ja Paulus Artimo

Heistä kuusi pääsi jatkoon alkupoolistaan, kolme kahdeksan parhaan joukkoon ja kaksi mitaleille: Tea Pihlajalle Fighting Spirit palkinto Nidan-sarjasta ja Matti Anttilalle pronssia Shodan-sarjasta. Epävirallisen laskentatavan mukaan Suomi sijouttui kahdeksanneksi 22 maan joukosta, mikä on erinomainen suoritus!

Kuvaaja © Florian Bubser

Missä Suomen Kendoseurojen Keskusliiton jäsenseuroissa pystyy harjoittelemaan iaidoa?

Leppävaaran Lebudo
Vuosaaren Budoviikingit
Tapanilan Erä
Helsingin Ki-Ken-Tai-Icchi
Helsingin Yatagarasu
Hämeenlinnan Joo-Ken-Kai
Jyväskylän Ryūtōkai
Kotkan Gu-Do-Ken-Kai
Kouvolan Kaigara
Kuopion Sho-Ken-Kai
Lahden Shi Ken Kai
Nurmijärven Kaiten
Porin Dai-Kuma-Ken-Kai
Savonlinnan Masurawo
Tampereen Seigikai
Turun Rendaino
Turun Dai-Ken-Shin-Kai

Kuvaaja © Chris Weber

Sukellus suomalaiseen juniorikendoon, osa 1

Sukellus suomalaiseen juniorikendoon

Tengu-blogissa alkaa nyt Teemu Kivekkään (kendo 2.dan) vieraskynä-juttujen sarja. Teemu aloitti kendon vuonna 2011 Helsingin Kendoseurassa ja opiskelee nykyisin fysioterapiaa Lappeenrannassa. Tässä vieraskynä-juttusarjassaan Teemu käsittelee omien kokemustensa kautta kendoharjoitusten ohjaamista ja etenkin lasten kendoharjoittelua Suomessa.

Teemu, ole hyvä!

Lahden kyu- ja ohjaajaleiri 22.8.2015

Tämän vuotinen kyu- ja ohjaajaleiri järjestettiin melko samalla idealla kuin aiemmatkin kyu-leirit. Tarjotaan kyu-tasoisille harrastajille juuri heidän kehitystasoaan vastaavia harjoituksia ja dan-tasoiset harrastajat pääsevät harjoittelemaan treenien ohjaamista.

Tällä kertaa leirille oli kutsuttu Kustaa Ylitalo pitämään luentoa, että minkälaista treenaamista nuorelle kannattaa tarjota missäkin vaiheessa nuoruuden kehityskaarta. Luento oli tehokas herättelemään ajatuksia itsessään, mutta luentomateriaali, jota teknisten ongelmien takia ei ollut tarjolla kovin paljoa leirillä, antaa paljon enemmän pureskeltavia asioita.

Kustaa Ylitalon luento
Kustaa Ylitalon luentomateriaali lasten monipuolisesta harjoittelusta

Sen pidemmittä puheitta palataan itse pääaiheeseen, eli junnutreenien vetämiseen ja kuinka se sujui minulta. En sen suuremmin pura tässä kirjoituksessa kaikkia leirillä teetettyjä harjoituksia, vaan keskityn siihen osioon, joka tarjosi itselleni eniten oppimista.

Lahden leiri oli minulle tosiaan ensikosketus junnutoimintaan isommassa mittakaavassa, jos jätetään satunnaiset motodachina toimimiset pois laskuista. Aikaisempaa ohjaamiskokemusta minulta on Helsingin päässä alkulämmittelyjen ja subureiden merkeissä, kunnes opintojen perässä muuttaessa aloitin järjestämään Kendotoimintaa Lappeenrannassa.

Kipinän junioripuolen vetämiseen sain opintojeni kautta, kun pääsin ohjaamaan ja opettamaan lapsia kahden eri tapahtuman muodossa. Tämän innostuksen myötä päätin lähteä Lahden leirille ottamaan selvää, että mitä se Kendo on junioreiden kanssa.

Ainut ennakkoajatukseni tulevista harjoituksista oli se, että junnutreenien ohjaaminen tulee olemaan haastavaa. Mutta minulla ei vain ollut harmainta aavistusta millä tavoin tämä tulee ilmentymään.



Lauantaipäivän jännitykset ja ohjaamiset

Pääsimme heti Kustaan luennon jälkeen varsin konkreettiseen tulikasteeseen, kun kahdelle kokelaalle oli sälytetty kokonaisuudessaan kaikkien erillisten junnutreenien ohjaaminen. Näin jälkeenpäin kokonaisuutta tarkastellessa tämä toi kyllä oman haastepykälänsä harjoitusten toteuttamiseen, vaikka meillä olikin apuina pari vanhempaa kendokaa ja oivalliset mentorit Kendoliiton puheenjohtajan ja juniorivastaavan muodossa.

Murphyn lait olivat hyvin tehokkaasti läsnä leirin aikana ja yksi kovimmista, kantapään kautta opituista asioista sisältyy näihin neljään (sotilas)lakiin hyvinkin voimakkaasti:

1. The important things are simple.
2. The simple things are very hard.
3. No plan survives the first contact intact.
4. Perfect plans aren't.

Okei, kaikki kohdat tässä ovat erittäin hyviä ohjenuoria ihan noin normaalistikin, kun tarkoituksena on vetää treenejä. Mutta viikonloppuna korostui erittäin hyvin 3. kohta, eli mikään suunnitelma ei selviä ensimmäisestä kontaktista koskemattomana.

Perjantai-illan suunnitelmia, jotka jo silloin elivät hyvin paljon omaa elämäänsä. Arvatkaa vaan, moniko tästä ennakkoon suunnitellusta asiasta oikeasti toteutui...

Kuten ylläolevasta kuvasta huomaa, meillä oli aika hyvin suunniteltu ohjelmarunko lauantaita varten. Suunnitelmat tosin lensivät melko pian romukoppaan ja hyvin pitkälti siitä johtuen, että itselläni iski jännitys päälle, jonka takia pääni löi tyhjää, kun olisi pitänyt aloittaa treenaaminen.

Edellisenä iltana pohdiskeltu treenirunko ei lähtenyt lentoon ollenkaan niin kuin piti, edes tutustumisleikkiä emme tehneet vaikka ideaa pallottelimme keskenämme hyvin paljon. Ja huvittavinta on se, että tähän olisi riittänyt aivan hyvin yksi pallo, jota olisimme voineet pallotella yhdessä ringissä. Eli asioista ei tarvitse eikä kannata tehdä itselle vaikeita miettimällä niitä liian monimutkaisesti.

Jännitysjäätyminen aiheutti sen, että ohjeistus lähti tulemaan selkärangasta sillä tasolla minkä parhaiten itse osaa, joten lyhyen esittelyn jälkeen teimmekin jumppaa, josta jatkoimme subureihin. Aiemmin Jarno Redsven (Kendoliiton juniorivastaava) oli kertonut erilaisia esimerkkejä, joilla voi vähän lisätä väriä normaaliin treeneihin, etteivät ne olisivat ihan niin monotonisia. Tämän pohjalta koitin maustaa subureita huutokilpailulla, jossa tehtiin vuorotahtiin, aikuiset vs. junnut ja kuulostella, että kumpi puoli huutaa kovempaa.

Ideana oikein hauska, mutta käytännön toteutus ei mennytkään ihan niin nappiin. Vanhan kaavan mukaan tulikin tehtyä neljää eri suburia n. 30 toiston edestä jokaista. Tämä kuulostaa varmaan aikuisen korviin hyvinkin normaalilta suoritukselta, jolta se tuntuikin sillä hetkellä, mutta heti lopetuksen jälkeen tuli tajuttua, kuinka monotoninen harjoitus se oli.

Tässä kohdassa täytyy kyllä kehua leirille päätyneitä junioreita, sillä he vetivät todella hienolla asenteella jopa noinkin monotonisen harjoituksen läpi ja sama asenne säilyi koko leirin ajan. Ehkäpä heitä oli briiffattu etukäteen, että nyt tulee ohjaajakokelaita, joten hymyilkää ja heiluttakaa miekkaa kuten ohjaajat neuvovat tai sitten nuoret vain halusivat tehdä kendoa kuten kaikki muutkin leirillä olevat.

Suburien jälkeen pidettiin pieni ja nopea palautesessio mentorien, apuohjaajien ja Kustaan kanssa. Ja tämä alkusetti saikin kyllä ihan aiheesta palautetta, käytettiin mielikuvaa, että ensimmäinen osio olikin jo ikään kuin se pääruoka, aterian pihvi. Mutta palautteessa korostettiin myös sitä, että tämä ei ole mitenkään automaattisesti huono asia. Tällöin olisi hyvä huomioida asioiden pilkkominen osiin, teetättää välissä jotain, joka irrottaa harjoittelijat siitä yksinkertaisesta toistamisesta.

Palautetuokio onnistui herättelemään jännityksestä ja tauon jälkeen jatkoimme ihan eri meiningillä harjoituksia, vaikka keskityimmekin vielä subureihin. Lähdimme heti jatkamaan suunnitellulla kivi-paperi-sakset -kilpailulla, jossa vaihtelimme lyöntiharjoituksia, joita hävinnyt osapuoli joutui tekemään. Tällä saimme heti kohotettua tekemisen meininkiä ja fiilis tuntui lähtevän hyvään nousuun. Tämän jälkeen suunta olikin onneksi puhtaasti vain ylöspäin, mikä näkyi iltapäivän treeneissä, joissa säilyi hyvä fiilis ja johdonmukaisuus itse harjoitteissa.

Juniorit ja Markus Ojala (Seinäjoen Kendoseura) apuohjaajan roolissa harjoittelevat etäisyydenhallintaa säilyttämällä kontaktin miekkojen välissä.
Kuva: © Mika Kankainen


Mitä havaintoja leiriltä jäi kotiinvietäväksi

Lyhyesti kerron, että junnutreenit eivät ole oikeastaan sen monimutkaisempia kuin aikuisten kanssa tehdessä. Koen, että suurimmat erot ovat enemmänkin siinä, että ohjaajan tulisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, mikä on yleinen fiilis harjoittelijoilla treenien aikana. Nuoret ehkä herkemmin antavat ilmi, että mikä on sen hetkinen mieliala tekemistä varten. Esimerkiksi juuri ennen lounastaukoa, kun olimme lopettamassa harjoittelua normaaliin tapaan, niin Jarno oli huomannut, että siihen hetkeen kaivataan jotain piristystä, jonkinlaista piristävää huipennusta. Jonka jälkeen pidimmekin yksinkertaisen kiai-kilpailun. Eli teimme jalkatyötä salia päästä päähän ja yhdellä hengityksellä huutaen koko ajan, voittajan ollessa se, joka pääsi kaikkein pisimmälle.

Myöskin kävi hyvin ilmi, että liian tiukkaa treenirunkoa ei kannata tehdä. Jos huomaa, että nyt valittu harjoitusmuoto tuntuu tylsältä eikä saa siitä hyvää fiilistä irti, niin tulisi olla valmis soveltamaan valittua harjoitusmuotoa eri tavalla. Tähän liittyen Jarno muistutti, että kunhan ohjaajakokemusta saa kartutettua enemmän, tulee samalla kerättyä omaan ns. työkalupakkiin enemmän erilaisia työkaluja, joita voi hyödyntää harjoitusten kasaamisessa, mikä myös auttaa tekemään tarpeen vaatiessa muutoksia ennalta-ajateltuun ohjelmaan.

Toisekseen olisin ehkä itse kaivannut selkeämpää tavoitetta, jota tulisi tavoitella eri harjoituksilla, sillä nyt leirillä tuli ajateltua harjoitusten suunnittelussa Kustaan luento-aihetta, eli monipuolista harjoittelua. Ja tämä oli oman ohjaajakokemukseni pohjalta hieman liian lavea ja osittain jopa vaikea tavoite.

Kehtaan myös myöntää näin jäljestäpäin, että olin niin keskittynyt itse treenien suunnitteluun, etten muistanut miettiä kaikkien harjoitusten kokonaisuutta, sitä kuuluisaa punaista lankaa. Onneksi mieleeni on kuitenkin melko hyvin iskostunut ajatus siitä, että hyvä, suora men-lyönti on kaiken A ja O. Jolloin näissä harjoituksissa tuli sentään harjoiteltua eri osa-alueita siihen liittyen.

Leiri tarjosi upean mahdollisuuden ottaa ensikosketus junioripuolen toimintaan ja sain itse irti paljon hyviä kokemuksia, runsain mitoin ajatuksia ja neuvoja sekä vinkkejä jatkoa varten. Ja jatkoa seurasikin pian Kotkan Kendoseuran järjestämän junnuleirin muodossa.

Junioriryhmän mentorit ja ohjaajakokelaat, vasemmalta oikealle:
Jarno Redsven (FKA:n juniorivastaava), Laura Ylitalo (Oulun Kendoseura Hokufuu), Mika Kankainen (FKA:n puheenjohtaja) & Teemu Kivekäs (Helsingin Kendoseura Ki-Ken-Tai-Icchi)
Kuva: © Markus Ojala

Oli mielenkiintoista ja omalla tavallaan haastavaakin lähteä kirjoittamaan tämmöistä blogausta omasta kokemuksesta, mutta toivottavasti tässä kirjoituksessa on havaittavissa sentään jonkinlaista punaista lankaa ja onnistun herättelemään ajatuksia. Kaikenkarvaiset kysymykset ja keskustelu aiheen tiimoilta on enemmän kuin tervetullutta, joten laita vain rohkeasti viestiä, kommenttia tai muuta.

Kiitoksia lukemisesta. Jatkan sukeltamista suomalaiseen juniorikendoon seuraavassa kirjoituksessani, joka käsittelee Kotkan Kendoseuran järjestämää junnuleiriä. Pysykäähän kuulolla!

Jodomaajoukkue esittäytyy, henkilökuvassa Mika Vartiainen

Jodon EM-kisat otellaan tänään 20.9.2015 Ruotsin Falkenbergissa. Suomen jodo-maajoukkueen jäsenten esittelyt jatkuvat, nyt vuorossa Mika Vartiainen!

Milloin aloitit jodon: 2013

Ensimmäinen vuosi jodon maajoukkueringissä: 2015

Koko nimi: Mika Vartiainen

Koti tällä hetkellä: Helsinki, Vallila

Pituus ja paino: 190 cm ja 100 kg

Suosikkivarusteet: Koryu bokkenit (Katori shinto ryu bokken ja niten ichi ryu bokken set)

Kisamenestys:
2014 SM pronssi (mudan)
2015 SM hopea (mudan)
Joitakin sijoja olen saavuttanut myös kendon ja iaidon parissa.

Suosikkikata:
Ran ai ja kaikki koryu katat.

Suosikkileiri/-kisat:
SM-kisat ja EM-kisat seminaareineen.

Leiri-/kisapäiviä vuodessa:
Jodon leiri-/kisapäiviä tulee noin kymmenen vuodessa. Muut lajit mukaanluettuna päiviä kertyy parikymmentä.

Muut harrastukset:
Kendo ja niten ichi ryu kenjutsu.
Iaido ja muso jikiden eishin ryu.
Jodo ja shinto muso ryu .

Miksi aloitit jodon:
Kiinnostus kamppailulajeja kohtaan on syntynyt lapsuudessa mm. aasialaisista toimintaelokuvista. Japanissa opiskeltuani harjoittelimme kendoa useita kertoja viikossa. Opintojen jälkeen aloitin Suomessa aktiiviharjoittelun kendossa, iaidossa ja jodossa. Tekniikan lisäksi budossa kiinnostavat filosofia ja historia.

Parasta jodossa:
Parasta jodossa ovat parikatat ja vanhan koulukunnan asetekniikat (katana, tanjo, kusarigama, hojo ja jutte). Kiehtovaa lajissa on tekniikoiden käytännöllisyys ja esteettisyys. Harjoitteluun kuuluvat loputtomat haasteet ja harjoittelua voi hyvin jatkaa vaikka läpi koko elämän.

Esikuvasi, kenestä otat mallia:
Ryhmämme on hyvin sitoutunut treenaamiseen. Mallia otetaankin kokeneemmilta harjoittelijoilta ja ohjaajilta.


Seuraa Jodon EM-kisoja livenä
http://kendoforbundet.se/ejc-2015/live-stream/

Ohjelma 20.9.2015
10.30 Avausseremonia
11.00 Joukkuekilpailu
12.50 Joukkuekilpailun finaali
13.00 Lounastauko
14.00 Yksilösarjat
16.00 Yksilösarjojen finaalit
16.20 Palkintojenjako

Jodomaajoukkue esittäytyy, henkilökuvassa Laura Enqvist

Jodon EM-kisat otellaan tänään 20.9.2015 Ruotsin Falkenbergissa. Suomen jodo-maajoukkueen jäsenten esittelyt jatkuvat, nyt vuorossa Laura Enqvist!

Milloin aloitit jodon: 2011

Eka vuosi jodon maajoukkueringissä: 2013

Koko nimi: Laura Enqvist

Syntymävuosi: 1976

Koti tällä hetkellä: Helsingissä

Pituus: 170 cm

Suosikki-varusteet: Asko Pitkäseltä saatu jo

Kisamenestys:
2012 SM mudan hopeaa
2014 SM mudan hopeaa
2014 EM mudan 8 parhaan joukossa
2015 SM yudansha FS

Suosikki-tekniikka / kata: Midari dome

Suosikkileiri/-kisat: Juhlaleiri 2012 Fiskarsissa jäi hyvin mieleen ensimmäisenä suurena leirinä, syksyiset koryu-leirit Momiyama-sensein johdolla.

Leiri-/kisapäiviä vuodessa: 10-20

Musiikkimaku: I own Radio Helsinki ;)

Muut harrastukset: Lenkkeily, linturetkeily

Miksi aloitit jodon:
Halusin kokeilla jotain uutta, jouduin budo-ilmapiiriin ja sain Asko Pitkäseltä lajiesittelyn, joten päätin kokeilla jodoa ja sinne jäin.

Parasta jodossa:
Itsensä haastaminen

Esikuvasi, kenestä otat mallia:
Momiyama-sensein opetuksesta on aina hienoa päästä nauttimaan, toisaalta kaikkien opettajien ja harrastajien kanssa vuorovaikutuksessa oleminen antaa aina jotakin uutta näkökulmaa sekä kehittää itseä budo-harrastajana.

Mitä haluaisit sanoa juuri jodon aloittaneelle:
Aluksi kaikki kapasiteetti menee eri tekniikoiden opetteluun ja jotenkuten hallitsemiseen. Myöhemmin avautuu eri tasoja harjoitteluun ja huomaamatta kehittyykin aina välillä ;) Omalla salilla harjoittelemisne lisäksi kannattaa myös käydä leireillä.


Seuraa Jodon EM-kisoja livenä
http://kendoforbundet.se/ejc-2015/live-stream/

Ohjelma 20.9.2015
10.30 Avausseremonia
11.00 Joukkuekilpailu
12.50 Joukkuekilpailun finaali
13.00 Lounastauko
14.00 Yksilösarjat
16.00 Yksilösarjojen finaalit
16.20 Palkintojenjako

Mistä jodon EM-kisoissa on kyse?

Jodon EM-kisat järjestetään tulevana viikonloppuna Falkenbergissa Ruotsissa. Tengu-blogi haastatteli Timo Reenpäätä ja selvitti, mistä jodon EM-kisoissa on kyse!

Mistä jodossa on kyse?
Japanin Kendoliiton ZNKR-jodon (seitei jodon) opiskelu on sekä kehon että mielen, taidon ja asenteen harjoittamista. Tarkoitus ei ole vahingoittaa vastustajaa, vaan osoittaa aseen monipuolisuus eri tekniikoita hyödyntämällä. Vanha koulu Shindo Muso ryu on käytännöllistä, terä- tai muulla lyömäaseella varustautuneen hyökkääjän lannistamista.

Miten jodossa kisataan?
ZNKR-jodon ottelussa kaksi kilpailevaa jōdōkaa tekevät samanaikaisesti kolme ennalta määrättyä pari-kataa miekkaa käyttävän parinsa kanssa. Japanin-mestaruuskilpailuissa käytettävä tapa on, että kilpapari on harjoitellut yhdessä ja heidän kisassa tekemänsä kata-kokonaisuus arvostellaan. Jōdōn Euroopan-mestaruuskilpailuissa ja kotimaisissa seitei jōdōn kisoissa vain jōta käyttävä kilpailija arvostellaan.

Miten jodo-ottelussa päätetään voittaja?
Tuomareita on kolme ja he liputtavat välittömästi kolmen katan suorittamisen jälkeen ottelun tai joukkuekisassa osaottelun voittajan. Kahdella lipulla eli kahden tuomarin äänellä kolmesta voittaa. Tuomarit perustavat ratkaisunsa tekniikoiden puhtauteen, ajoituksiin ja katojen logiikkaan, jodokan valppauteen ja asenteeseen.

Mistä lähtien Suomi on osallistunut jodon kansainvälisiin arvokisoihin? Kuinka pitkään Suomessa on ylipäätään harjoiteltu jodoa?
Jodoa on harjoiteltu Suomessa 1990-luvun puolivälistä lukien yksittäisillä saleilla. Ensimmäinen leiri pidettiin Turussa 2001 kotimaisin voimin. Liiton viralliseksi lajiksi jodo liittyi 2002. Ensimmäiset SM-kisat järjestettiin 2007, mutta ensimmäinen maajoukkueemme osallistui EM-kisoihin jo 2004 Tukholmassa.

Millainen on ollut suomalaisten menestys EM-kisoissa?
Kultaa yksilösarjasta 2014
hopeaa yksilösarjasta 2011, 2013, 2014
Pronssia yksilösarjasta 2013
Fighting spirit-palkintoja 2006, 2008, 2010, 2012, 2014

Montako maata EM-kisoihin osallistuu?
Keskimäärin osallistujamaita on 12-14. Välillä on joukossa kaukaisempiakin edustajia kuten vaikka Jordania tai Israel.

Mitkä maat ovat ennakkosuosikkeja?
Vahvoja tällä hetkellä ovat Saksa, Ruotsi, Belgia ja Puola. Aiemmin Hollanti ja Iso-Britannia olivat pitelemättömiä. Suosikit löytyvät nytkin tästä joukosta. Myös Sveitsi on kova luu.

Kenellä suomalaisista on parhaat mahdollisuudet sijoittua mitaleille?
Maajoukkueen jäsenillä on tekniikkapuoli hienosti kunnossa. Ratkaisevaa taitaa olla kilpailukokemus ja hyvä hermojen hallinta. Tämmöistä kokemusta on esim. Paulus Artimolla, Tea Pihlajalla, Joonas Pihlajalla ja Matti Anttilalla

Mitkä ovat Suomen joukkueen kisatavoitteet?
Joukkuekisassa tavoite on parantaa 8. parhaan joukosta pykälän ylöspäin! Yksilösarjoissa jokainen kilpailijamme pyrkii tietenkin vähintään puuleista kohti mitalitaistoja. Realistinen tavoite on 2-3 mitalisijaa.

Seuraa EM-kisoja livenä: http://kendoforbundet.se/ejc-2015/live-stream/

Jodomaajoukkue esittäytyy, henkilökuvassa Matti Anttila

Jodon EM-kisat järjestetään Falkenbergissa Ruotsissa 19.-20.9.2015. Ennen kisoja esittelemme Tengu-blogissa Suomen maajoukkueen jäsenet. Nyt esittäytyy Matti Anttila!

Milloin aloitit jodon: Alkuvuodesta 2013

Eka vuosi jodon maajoukkueringissä: 2014

Koko nimi: Matti Alpertti Anttila

Syntymävuosi: 1991

Syntymäpaikka: Helsinki

Koti tällä hetkellä: Helsinki, Töölö

Pituus ja paino: 182 cm, 90 kg

Kuvan ©Kaarina Leppämäki

Kisamenestys:
2014 EM hopea mudan
2014-2015 SM kulta mudan

Suosikki-tekniikka / kata: Rai uchi

Suosikkileiri/-kisat: EM-kisat

Leiri-/kisapäiviä vuodessa: Ainakin kuusi viikonloppua

Kuvan ©Jukka Uusisalo

Musiikimaku: Synthwave, j-core, jazz, trance, metal jne.

Muut harrastukset: Iaido, lautapelit ja miniatyyrit

Miksi aloitit jodon: Harrastettuani Iaidoa reilun vuoden minulta kysyttiin jos olisin kiinnostunut kokeilemaan jodoa. Siitä se sitten lähti!

Parasta jodossa: Pari-tekniikat

Esikuvasi, kenestä otat mallia: Esikuvia on useita. Kaikilla heillä on jotain hyvää, joko asenteessa tai tekniikassa, josta haluan ottaa mallia.

Mitä haluaisit sanoa juuri jodon aloittaneelle: Kysy, kuuntele ja treenaa lujaa. Vaikka laji saattaa tuntua todella haastavalta, säännöllisellä treenaamisella muutokset ovat huomattavia. Yllätyt kuinka paljon hyviä treenikavereita löydät!

Lisätietoja tulevista Jodon EM-kisoista:

Suomen jodo-maajoukkueen kokoonpano EM-kisoissa:
Mudan: Matti Anttila (LB), Mika Vartiainen (HY)
Shodan: Laura Enqvist (KKTI)
Nidan: Tea Pihlaja (KKTI)
Sandan: Paulus Artimo (LB), Joonas Pihlaja (HY)
Yondan: Mikko Lehmusvyöry (KKTI)
Team: Paulus Artimo, Joonas Pihlaja, Tea Pihlaja ja varalla Mikko Lehmusvyöry

EM-kisojen kotisivut:
http://kendoforbundet.se/ejc-2015/

Jodomaajoukkue esittäytyy, henkilökuvassa Tea Pihlaja

Jodon EM-kisat järjestetään Falkenbergissa Ruotsissa 19.-20.9.2015. Ennen kisoja esittelemme Tengu-blogissa Suomen maajoukkueen jäsenet. Nyt esittäytyy Tea Pihlaja!

Milloin aloitit jodon: Tammikuussa 2011

Eka vuosi jodon maajoukkueringissä: 2012

Kuvan ©Alexander Khromyshev

Koko nimi: Tea Pihlaja

Syntymäpaikka: Helsinki

Koti tällä hetkellä: Helsinki

Pituus ja paino: Keskimittainen ja normaalipainoinen :D

Kuvan ©Adam Kitkowski

Suosikki-varusteet: EM 2013 Linzissä Momiyama-senseiltä lainaksi saamani jo

Kisamenestys:

Jodossa
SM 2012 mudan 1.sija
Puolan mestaruuskisat 2012 mudan 3.sija & FS
EM 2012 mudan FS
SM 2013 yudansha 1.sija
Puolan mestaruuskisat 2013 shodan FS
EM 2013 shodan hopea
SM 2014 yudansha 3.sija & paras uchidachi
EM 2014 nidan FS
SM 2015 yudansha 1.sija

ja iaido-kisoissakin on jotain sijoituksia tullut :)

Kuvan ©Andreas Gradert

Suosikki-tekniikka / kata:
Koryun puolella on paljon kivoja katoja, mutta sanotaan Ranai seitei-jodosta.

Suosikkileiri/-kisat:
Puolassa on mukavia jodoleirejä, joilla tulee käytyä ainakin kerran vuodessa.

Leiri-/kisapäiviä vuodessa:
Välillä aika paljon, ei tule laskettua.

Kuvan ©Maciej Knapik

Musiikkimaku:
Fiilispohjainen

Muut harrastukset:
Aikido, Iaido, Kendo

Miksi aloitit jodon:
Aikidon asetekniikoita harjoitelleena, kuulin jodosta ja kiinnostuin. Kuulin jodon peruskurssista Ki-Ken-Tai-Icchin dojolla ja lähdin mukaan.

Parasta jodossa:
Vaikka harjoittelussa bokuto on vain harjoitusväline, niin jo on kuitenkin ihan oikea ase. Lisäksi jodossa on hienoa jo'n tekniikoiden hienous, kontakti, lajin henki. Lajia tuntemattomalle katsojalle ei ehkä kaikki tämä välity.

Kuvan ©Andreas Gradert

Esikuvasi, kenestä otat mallia:
Momiyama-senseillä on ollut suuri vaikutus minun harjoitteluuni sekä jodossa että erityisesti iaidossa.

Mitä haluaisit sanoa juuri jodon aloittaneelle:
Alussa on paljon uusia asioita, jotka tuntuu vaikeilta. Kun "säännöt" oppii, harjoittelusta tulee hauskempaa ja pystyy keskittymään olennaiseen.

Viimeiset sanat:
Gambatte!

Kuvan ©Adam Kitkowski

Lisätietoja tulevista Jodon EM-kisoista:

Suomen jodo-maajoukkueen kokoonpano EM-kisoissa:
Mudan: Matti Anttila (LB), Mika Vartiainen (HY)
Shodan: Laura Enqvist (KKTI)
Nidan: Tea Pihlaja (KKTI)
Sandan: Paulus Artimo (LB), Joonas Pihlaja (HY)
Yondan: Mikko Lehmusvyöry (KKTI)
Team: Paulus Artimo, Joonas Pihlaja, Tea Pihlaja ja varalla Mikko Lehmusvyöry

EM-kisojen kotisivut:
http://kendoforbundet.se/ejc-2015/

Jodomaajoukkue esittäytyy, henkilökuvassa Paulus Artimo

Jodon EM-kisat järjestetään Falkenbergissa Ruotsissa 19.-20.9.2015. Ennen kisoja esittelemme Tengu-blogissa Suomen maajoukkueen jäsenet! Ensimmäisenä esittäytyy Paulus Artimo!

Jos jodo ei ole sinulle entuudestaan tuttu, niin aloita lajin tutustuminen lukemalla lajikuvaus Kendoliiton kotisivuilta!

Milloin aloitit jodon: Aloitin jodon epäsäännöllisen harjoittelemisen loppuvuodesta 2006. Säännöllinen harjoittelu alkoi vuoden 2011 SM-kisojen jälkeen.

Eka vuosi jodon maajoukkueringissä: Asko Pitkänen pyysi minua maajoukkueeseen vuoden 2011 SM-kisojen jälkeen. Ensimmäisen kerran edustin Suomea EM-kisoissa samana vuonna.

Koko nimi: Paulus Mikael Artimo

Syntymäaika: Loppuvuodesta 1988

Syntymäpaikka: Lahti

Asuinpaikka: Helsinki

Pituus ja paino: 173 cm ja 69 kg

Suosikki-varusteet: Urufun valmistama harjoittelutakki.

Kisamenestys:
SM 2009: Fighting Spirit, mudan
SM 2010: Hopeaa, mudan
SM 2011: Kultaa, mudan
EM 2011: Hopeaa, mudan
SM 2014: Hopeaa, yudansha
EM 2014: Kultaa, nidan
SM 2015: Pronssia, yudansha

Suosikki-tekniikka:
Uchidachin miekan lennättävä hikiotoshi uchi.

Suosikkileiri/-kisat:
Momiyama-sensein Pori Jazz-leirit.

Miksi aloitit jodon:
Aloitin jodon harjoittelun opettajani José Martinez-Abarcan ehdotuksesta. Hänen mukaansa päälajini iaido antaa liian yksipuolisen kuvan budosta ja tätä kuvaa tulee laajentaa harjoittelemalla paritekniikoita. Jodo sopii tähän filosofiaan hyvin ja niinä aikoina kun aloitin harrastamaan iaidoa ja jodoa kotimaisilla leireillä harjoiteltiin molempia lajeja.

Parasta jodossa:
Parhaat hetket olen kokenut harjoitellessani ystävieni kanssa silloin kun molemmat meistä antavat kaikkensa tekniikkoihin ja harjoitteluun. Tällaisina hetkinä tuntee harjoittelukumppanin läsnäolon ja keskittyy vain käsillä olevaan tilanteeseen.

Esikuvasi, kenestä otat mallia:
Jodon osalta esikuvani on Ruotsissa asuva Momiyama-sensei. Hän on välitön ja taitava opettaja, joka vaatii paljon ja osaa repiä oppilaistaan kaiken irti.

Mitä haluaisit sanoa juuri jodon aloittaneelle:
Jodoa antaa sitä enemmän mitä enemmän harjoittelee. Vielä enemmän siitä saa irti, kun pyytää vanhempia harrastajia jakamaan salaisuuksiaan virvokkeiden äärellä treenien jälkeen.

Viimeiset sanat:
Miekalla osaa leikata lapsikin. Kokeilkaapa keppiä!

Kendomaajoukkue esittäytyy, henkilökuvassa Heikka Valja

Suomen kendomaajoukkue treenaa parhaillaan viimeistelyleirillä Japanissa Tsukuban yliopistolla ennen ensi viikonloppuna Tokiossa järjestettäviä kendon MM-kisoja. Sillä välin maajoukkueen jäsenten esittelyt jatkuvat Tengu-blogissa Heikka Valjan henkilökuvalla!

Tehtävä maajoukkueringissä: Jeesata Aksua instagrammin käytössä ja Jogia elämässä.

Milloin aloitit kendon: 2007

Eka vuosi maajoukkueringissä: 2010

Koko nimi: Heikka Tuomas Valja

Syntymäaika: Syyskuinen sunnuntai vuonna 1986

Syntymäpaikka: Espoo

Koti tällä hetkellä: Helsinki

Pituus ja paino: 189 cm, 82 kg

Suosikki-shinai: Paksukahvainen dobari

Suosikki-bogu: Viitisen vuotta käytössä ollut kevyt kilpasetti Miyakolta.

Kisamenestys: Joitakin himmeitä Kyu-Cup mitaleita. Pari-kolme joukkuemestaruutta. Suomen yksilömestaruus 2013 ja 2014.

Suosikki-waza: Erilaiset menit, debana, kote-kaeshi jne.

Suosikkikisat: Ensimmäinen voitettu suomenmestaruus. Myös viimeisin voittoisa joukkuemestaruuskilpailu, jossa sain kunnian toimia taishona, on jäänyt mieleen.

Leiri-/kisapäiviä vuodessa: Kyllä noita useita kymmeniä kertyy

Musiikkimaku: Laaja. Spotifyssa näköjään kuunnellut viime vuonna järjestyksessä: Lost Society (rässiä), Joy Division, Huoratron(konemusaa), Led Zeppelin, Ink Spots (lauluyhtye sotien väliseltä ajalta), White Stripes, Immortal (bläkkistä) jne.

Muut harrastukset: Pyöräily (alleycat-ajot, cyclocross, pyöräpoolo), koris. Jos aikaa olisi, niin muu kamppailu-urheilu

Miksi aloitit kendon: Jostain lapsuudesta se ajatus oli jäänyt muhimaan. Yliopiston aloittaessa tuli sopiva väli aloittaa.

Parasta kendossa: Se on niin vaikeaa :) Ja kaverit tietty

Esikuva: Kendollisena esikuvana voi pitää kaikkia harjoituskumppaneita. Itse tekniikassa olen kiinnostunut erityisesti muitten pitkien kendokoiden tekemisestä.

Mitä haluaisit sanoa juuri kendon aloittaneelle: Kannattaa alkuun treenata niin paljon kuin vain voi. Ja olla turhaa miettimättä muiden tasoa, koska jokainen kendoka tuntee itsensä keskeneräiseksi.

Viimeiset sanat: Banzai!

HUOM. Kendon MM-kisoja voi seurata livenä netistä, lisätietoja Suomen Kendoliiton Facebook-sivuilta: https://www.facebook.com/FinnishKendoAssociation

Kendomaajoukkue esittäytyy, henkilökuvassa Otto Seppänen

Suomen kendomaajoukkue kokoontuu paraillaan Japanin Tsukubaan aloittaakseen viimeistelyleirin ennen ensi viikonlopun MM-kisoja. Sillä välin maajoukkueen jäsenten esittelyt jatkuvat Tengu-blogissa Otto Seppäsen henkilökuvalla!

Tehtävä maajoukkueringissä: Miesten kendomaajoukkueen kapteeni

Milloin aloitit kendon: 2002

Eka vuosi maajoukkueringissä: Kausi 2007-2008

Koko nimi: Otto Sakari Seppänen

Syntymäaika: 10.2.1987

Syntymäpaikka: Kouvola

Koti tällä hetkellä: Helsinki

Pituus ja paino: 171 cm, 70 kg

Suosikki-shinai: Vaihtelee. Aiemmin dobarityyliset kahvapuolelle painotetut tuntuivat parhailta, nykyään tykkään vaihdella näiden ja kärkipainoisempien välillä.

Suosikki-bogu: Edesmenneestä Miyako Kendogusta haalittu Hero-setti. Kuten nykyiset bogut on tämäkin aika kevyt. Arkitreeneissä tykkään käyttää aiemmilta opettajilta saatuja käsintehtyjä koteja, jotka olen itse parsinut useampaan otteeseen. Koten kämmenen vaihto kannattaa opetella.

Kisamenestys: Joukkuemestaruuksia sekä jotain himmeämpiä mitaleja yksilökisoista. Pari Fighting Spirit –palkintoa EM-kisoista. Ylivoimainen voitto 2012 kevätjuhlien Rapukotekilpailussa.

Suosikki-waza: Men-kaeshi-do

Suosikkileiri/-kisat: Italian MM-kisat 2012

Leiri-/kisapäiviä vuodessa: 30-40

Musiikkimaku: Rajattu tiukasti Bloodbathin ja Robinin välille.

Muut harrastukset: Pyöräilyhommat

Miksi aloitit kendon: Teini-ikäiseen vetosi kendokamojen ylivertainen näyttävyys. Alussa lajia piti sietää, että sai varusteet päälle.

Parasta kendossa: Jatkuva itsensä haastaminen sekä mahdollisuus harrastaa vanhemmallekin iällä.

Mitä haluaisit sanoa juuri kendon aloittaneelle: Kendo voi tuntua aluksi haastavalta ja onnistumisen tunteet otteluissa voivat olla harvassa, mutta harjoittelulla pystyy oppimaan kendon lyönnit, vastatekniikat, etäisyydet sekä ajoitukset. Jos osaa käyttää näistä edes murto-osaa, voi kontrolloida vastustajaa erilaisissa tilanteissa ja ne onnistumisen tunteet ovat väistämättömiä. Tätä ei oikein voi oppia muuten kuin lyömällä ja lyödyksi tulemalla.

Viimeiset sanat: Nähdään kesän leireillä!

HUOM. Kendon MM-kisoja voi seurata livenä netistä, lisätietoja Suomen Kendoliiton Facebook-sivuilta: https://www.facebook.com/FinnishKendoAssociation

Kendomaajoukkue esittäytyy, henkilökuvassa Akseli Korhonen

Suomen kendomaajoukkue kokoontuu paraillaan Japanin Tsukubaan aloittaakseen viimeistelyleirin ennen ensi viikonlopun MM-kisoja. Sillä välin maajoukkueen jäsenten esittelyt jatkuvat Tengu-blogissa Akseli Korhosen henkilökuvalla!

Tehtävä maajoukkueringissä: Setäosasto

Milloin aloitit kendon: 2000

Eka vuosi maajoukkueringissä: 2005

Koko nimi: Akseli Lauri Tapio Korhonen

Syntymäaika: 14.12.1984

Syntymäpaikka: Helsinki

Koti tällä hetkellä: Soul, Etelä-Korea

Pituus ja paino: 179 cm, 86 kg

Suosikki-shinai: Tozando Anjin

Suosikki-bogu: Vielä hankkimatta

Kisamenestys: Kyu-cup joukkuekultaa 2001, EM-hopea yksilöissä 2010

Suosikki-waza: Mori

Suosikkileiri/-kisat: Tietysti maailmanmestaruuskisat

Leiri-/kisapäiviä vuodessa: Muutama viikonloppu

Musiikimaku: Outlaw country

Muut harrastukset: Suunnistus, lumilautailu

Miksi aloitit kendon: En muista enää

Parasta kendossa: Se että lajia voi kukin harrastaa omista lähtökohdistaan ja että se tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden kehittyä paremmaksi.

Esikuvasi, kenestä otat mallia: Esikuvia on monia, mutta mielestäni on tärkeää ottaa mallia kunkin parhaista puolista, oli se sitten asenne treenaukseen, jokin tekninen kikka tai vaikka opetusmetodi. Tässä mielessä malliksi kelpaa tosi moni eikä opiskelumateriaali hevin lopu.

Mitä haluaisit sanoa juuri kendon aloittaneelle: Tervetuloa mukaan!

Viimeiset sanat: Fighting!

HUOM. Kendon MM-kisoja voi seurata livenä netistä, lisätietoja Suomen Kendoliiton Facebook-sivuilta: https://www.facebook.com/FinnishKendoAssociation